Jämi42 ja Finlandia-hiihto

Viikko sitten kävimme hiihtämässä Jämillä Jämi tripla -kilpailusarjan ensimmäinen osan: 42 km hiihtoa perinteisellä tyylillä. Tämä oli Mikolle kauden avauskilpailu sekä itselläni ensimmäinen maratonhiihto tälle talvelle. Edellisen sunnuntain Vantaan hiihtojen voiton ja keskiviikon hyvän maakuntaviestihiihdon jälkeen lähdin aika hyvillä mielillä Jämille. Kilpailuaamuna keli Jämillä oli tuttuun tapaan jäätävän tuulinen. Testattaessa suksea tuntui, että sain hyvinpitävän ja helppohiihtoisen suksen. Mikolla taas erittäin herkkä pito, mutta hyvä luisto, mikä sopi ensimmäisen 20 km tasatyöntöosuudelle. No, tuuli oli vissiin kylmettänyt lumen pintaa sen verran, että pidot jäätyi ja koko kisan aikana en yhtään rentoa potkua ottanut (eikä ottanut Mikkokaan). Kolmeen kymppiin asti hiihdin Mikon ja Höyläsen Jennin kanssa yhtämatkaa. Sitten Niemisen Piia tuli takaa ja iski pitkään nousuosuuteen kovaa. Mäenpäälle vielä lipsuttelin tyttöjen mukana, mutta sitten loppui puhti selästä ja käsistä. Tipuin. Mäkien pidentyessä ja suksen entisestään huonontuessa laahustin tuskaantuneena Mikon kanssa maaliin. Ainut lohtu oli, että en sentään päästänyt Bomanin Tiina ohi ;).

Tällä viikolla oli edessä yksi kauden päätavoitteista: Finlandia-hiihto 50 km vapaalla tyylillä. Lähdin puolustamaan viimevuotista mestaruutta... Tosin en ennen starttia tiennyt, että myös lauantain 50 km perinteisen voittanut, maailmancupista tuttu Ukrainalainen naishiihtäjä, jonka nimeä en osaa kirjoittaa, oli myös kisassa mukana. Alusniemen Sini oli myös ennakkoasetelmallisesti kova. Loppujen lopuksihan hän hävisi voittajalle vain 15 sekuntia! Hyvä Sini! Alkurytäkässä jäin tytöille jo auttamattomasti. Ensimmäisen vitosen hakkasin täysillä edellämeneviä kiinni, sitten roikuin Mikon perässä Hälvälään asti. Siellä porukkamme hajosi, Mikko jatkoi omaa suoritusta, ja minä jäin pitämään omaa vauhtia. Peltoa ja aukeaa männikköä 20 km uudella nahkealla lumella, vaikka molempien sukset toimivat hyvin, oli välistä tuskaista. Vettomiehiä ei ollut ja jouduin hiihtämään yksin koko loppumatkan. Onneksi aurinko paistoi ja kannustusta sai mukavasti. Jaksoin hiihtää mielestäni hyvää tasaista vauhtia. Heinsuon jälkeen viimeiselle kympille sai lisävoimia, kun latu muuttui luistavammaksi ja latuprofiili vaihtelevammaksi. Pääsi välillä käymään laskuasennossa ja vaihtaa wassulta kuokalle ylämäissä. Maaliviivan ylitin naisten sarjassa kolmantena ja kokonaiskisassa 49:nä, loppuaika 2.29:50. Kokonaiskilpailussa paransin sijoitustani 15 pykälää viime vuodesta. Olen tyytyväinen suoritukseeni. Mikko oli kolme minuuttia minua nopeampi ja loppusijoitus hänelle 39. Ei paha! Tästä on hyvä lähteä parantamaan taas ensi vuonna.

Ensi viikonloppuna hiihdämme vielä puoli pirkan vapaalla tyylillä. Sitten enää muutamat kansalliset normimatkan hiihdot ja Sm-viesti Imatralla. Sen jälkeen sukset naulaan ja kohti Gardaa =) !


-Noora