Keväthiihtoja ja pyöräkuumetta

Viikko sitten hiihdimme molemmat Pirkan hiihdon 45 km vapaalla tyylillä. Tämä oli kolmas kerta, kun osallistuimme kyseiselle matkalle. Tulokset ovat olleet nousujohteiset: ensimmäisellä kerralla olin kolmas ja viime vuonna toinen. Oli siis todella hienoa tänä vuonna voittaa kyseinen matka. Sain alusta hyvän startin ja hiihtelin juoksuosuudelle asti miesten kärkiporukassa. Juoksuosuudella Mikko sai minut kiinni, ja juuri ja juuri ennätin samaan porukkaan hänen kanssaan, kun sukset laitettiin taas jalkaan. Siitä eteenpäin teimme matkaa kohti maaliviivaa Mikon kanssa vuorovedolla. Aurinko paistoi, sukset luisti ja huolto pelasi. Eipä olisi voinut olla hienompi päivä hiihtää! Kokonaiskilpailussa sijoituimme molemmat 10 parhaan joukkoon (8. ja 9.).

Lumet sulaa kovaa vauhtia ja vaikka aamuisin on ollut hyviä hankikantoja, enää ei huvittaisi lähteä aamuisin hiihtämällä töihin. Alkaa taas tehdä mieli kaivaa pyörä esiin ja mankeloida työmatkat. Kun pyöräily rupeaa houkuttelemaan, sitä alkaa myös tehdä mieli uutta pyörää. Maaliskuun loppu on todella otollista aikaa pyöräkuumeelle. Kyseinen kuume iski viime viikonloppuna toden teolla meihin molempiin. Mikko otti lääkkeeksi heti uuden Rocky Mountainin Vertex 970 RSL jäykkäperän mukaan Tampereen Pelottomasta. Minä taistelin vastaan viikon ja sain vastaavan Rockyn kotitoimituksena Pelottomasta eilen. Kyllä nyt on taas varastot täynnä pyöriä!

Eilen meille tuli Tampereelta vieraita viettämään etelän hiihtoleiriä ja katselemaan, josko täältä löytyisi sopivat ladut eläkepäiville. Kisojen puolesta oli normi viikonloppu. Tänään kävin Keräkankareen kansallisissa keväthiihdoissa pokkaamassa isoimman pytyn. Ensi viikolla luvassa Orimattilan ja Haltiavuoren yhteislähtökilpailut.


-N

Jämi42 ja Finlandia-hiihto

Viikko sitten kävimme hiihtämässä Jämillä Jämi tripla -kilpailusarjan ensimmäinen osan: 42 km hiihtoa perinteisellä tyylillä. Tämä oli Mikolle kauden avauskilpailu sekä itselläni ensimmäinen maratonhiihto tälle talvelle. Edellisen sunnuntain Vantaan hiihtojen voiton ja keskiviikon hyvän maakuntaviestihiihdon jälkeen lähdin aika hyvillä mielillä Jämille. Kilpailuaamuna keli Jämillä oli tuttuun tapaan jäätävän tuulinen. Testattaessa suksea tuntui, että sain hyvinpitävän ja helppohiihtoisen suksen. Mikolla taas erittäin herkkä pito, mutta hyvä luisto, mikä sopi ensimmäisen 20 km tasatyöntöosuudelle. No, tuuli oli vissiin kylmettänyt lumen pintaa sen verran, että pidot jäätyi ja koko kisan aikana en yhtään rentoa potkua ottanut (eikä ottanut Mikkokaan). Kolmeen kymppiin asti hiihdin Mikon ja Höyläsen Jennin kanssa yhtämatkaa. Sitten Niemisen Piia tuli takaa ja iski pitkään nousuosuuteen kovaa. Mäenpäälle vielä lipsuttelin tyttöjen mukana, mutta sitten loppui puhti selästä ja käsistä. Tipuin. Mäkien pidentyessä ja suksen entisestään huonontuessa laahustin tuskaantuneena Mikon kanssa maaliin. Ainut lohtu oli, että en sentään päästänyt Bomanin Tiina ohi ;).

Tällä viikolla oli edessä yksi kauden päätavoitteista: Finlandia-hiihto 50 km vapaalla tyylillä. Lähdin puolustamaan viimevuotista mestaruutta... Tosin en ennen starttia tiennyt, että myös lauantain 50 km perinteisen voittanut, maailmancupista tuttu Ukrainalainen naishiihtäjä, jonka nimeä en osaa kirjoittaa, oli myös kisassa mukana. Alusniemen Sini oli myös ennakkoasetelmallisesti kova. Loppujen lopuksihan hän hävisi voittajalle vain 15 sekuntia! Hyvä Sini! Alkurytäkässä jäin tytöille jo auttamattomasti. Ensimmäisen vitosen hakkasin täysillä edellämeneviä kiinni, sitten roikuin Mikon perässä Hälvälään asti. Siellä porukkamme hajosi, Mikko jatkoi omaa suoritusta, ja minä jäin pitämään omaa vauhtia. Peltoa ja aukeaa männikköä 20 km uudella nahkealla lumella, vaikka molempien sukset toimivat hyvin, oli välistä tuskaista. Vettomiehiä ei ollut ja jouduin hiihtämään yksin koko loppumatkan. Onneksi aurinko paistoi ja kannustusta sai mukavasti. Jaksoin hiihtää mielestäni hyvää tasaista vauhtia. Heinsuon jälkeen viimeiselle kympille sai lisävoimia, kun latu muuttui luistavammaksi ja latuprofiili vaihtelevammaksi. Pääsi välillä käymään laskuasennossa ja vaihtaa wassulta kuokalle ylämäissä. Maaliviivan ylitin naisten sarjassa kolmantena ja kokonaiskisassa 49:nä, loppuaika 2.29:50. Kokonaiskilpailussa paransin sijoitustani 15 pykälää viime vuodesta. Olen tyytyväinen suoritukseeni. Mikko oli kolme minuuttia minua nopeampi ja loppusijoitus hänelle 39. Ei paha! Tästä on hyvä lähteä parantamaan taas ensi vuonna.

Ensi viikonloppuna hiihdämme vielä puoli pirkan vapaalla tyylillä. Sitten enää muutamat kansalliset normimatkan hiihdot ja Sm-viesti Imatralla. Sen jälkeen sukset naulaan ja kohti Gardaa =) !


-Noora

Etelän leiri

Hiihtokelit Etelä-Suomessa ovat nyt parhaimmillaan. Kaksi viikkoa on päässyt kulkemaan työmatkaa erittäin hyväkuntoisia latuja pitkin. Enää ei tarvitse avata latuja aamuisin =). Myös Paloheinän Pitkäkosken munkit ovat mitä suussasulavemmat, joten suosittelen lämpimästi sunnuntailenkillä poikkeamista, jos sattuu matkanvarrelle. Pari viikkoa sitten hiihdettiin Vantaalla Suomen cupin toinen osakilpailu ja viime viikonloppuna Sm- kilpailut Keuruulla. Molemmat viikonloput menivät suorituksina ihan kohtuullisesti harjoitteluun ja muihin alkutalvesta vallinneisiin olosuhteisiin nähden. Mikko oli molemmissa huolto/kannustusjoukoissa. Kisojen välissä käytiin avaamassa myös avantosaunakausi Kuusijärvellä. Löylyt oliva meille sopivat, joskin napakkuudessa nämä "varasavusaunat" jäävät kauaksi viime talvena palaneen savusaunan löylyistä. Kotona olemme myös käyttäneet ahkerasti saunaa ja vilvoitelleet omalla takapihalla lumihangessa kierien. Ensi sunnuntaina edessä on Hyvinkää-hiihto. Mikko ei vielä siellä aloita hiihtokilpailukautta, vaan tähtää Jämi 42:seen, jonne on tulossa myös hiihtäjälegenda Odd-Björn Hjelmeset. Mikko satsaa kaiken siihen, että laittaa Hjelmesetin koville ;).

Vaikka hiihto on kivaa, ollaan ehditty jo ajatella ensi kevään Etelän leiriä. Kohteeksi on valikoitunut Gardajärvi. Mikko on useina vuosina käynyt Mallorcalla sekä Espanjan mantereella leirittämässä, mutta koska meillä ei tällä hetkellä ole maantiepyöriä, vaan ajamme pelkkää maastoa, ja koska uudet maisemat kiinnostavat, valitsimme tämän Pohjois-Italian tunnetun maastopyöräilyn mekan leiripaikaksi. Majoituskin on jo tiedossa, kiitos hyvien vinkkien. Mikko suunnittelee viettävänsä parhaassa tapauksessa jopa kolme viikkoa leirillä. Omat lomapäiväni riittävät pääsiäisen "ilmaiset" päivät mukaan laskettuna puoleentoista viikkoon, mikä kuulostaa sekin varsin ruhtinaalliselta. Kelit pääsiäisen seudulla vaikuttavat aika lupaavilta Gardalla. Lämpötila voi olla lähellä kahtakymmentä ja aurinkoa pitäisi riittää. Siihen kun lisää vielä hyvän ruoan ja viinin niin aijai ei meinaa malttaa odottaa huhtikuuta =) ! Välissä voi käydä onneksi fiilistelemässä lumipolkuja maastopyörällä. Näiden pakkasten jälkeen ne ovat myös todennäköisesti erittäin hyvässä kunnossa.


-Noora

Kuva: Ari Aalto